The Elders Scroll Skyrim Pointer

maanantai 2. elokuuta 2010

Lomailua - osa 4

Matkalla Vaasaan ei tapahtunut yhtään mitään! Tai mieleen ei ainakaan jäänyt mitään kommelluksia tai edes pysähdyspaikkoja. Itse kaupunkiin päästyämme kurvailimme ympäri kaupunkia ihmettelemässä kaupunkia. Osuimme ajamaan Vanhan Vaasan raunioiden ohi, mieleni olisi tehnyt käydä katselemassa ympärilleni, mutta auto jatkoi kummasti matkaansa. Kyllä se Vaasa vaan oli kaunis kaupunki, ei voi muuta sanoa.

Jälleen kerran suuntasimme kulkumme camping-alueelle. Ei mitään ihmeen hyvää sanottavaa siitä kokemuksesta. Yö oli ehdottomasti kallein koko matkallamme, alue oli tasaiseksi ajettua nurmikkoa ja porukkaa oli kuin pipoa - niin ja perjantai-iltaisin oli karaoke-ilta. Toisaalta leirintäalue oi lähellä Waasalandiaa ja Tropic-landiaa, joista jälkimmäisessä kävimme nautiskelemassa saunan lämmöstä ja monenlaisista vesiliukumäistä. Uinnin jälkeen söimme älyttömän kalliit, mutta älyttömän hyvät hampurilaiset Tropic-landian kahvilassa.

Suihkunraikkaina jatkoimme matkaamme kohti Kalajokea. Jo hyvin lyhyessä ajassa totesimme 8-tien olevan taatusti Suomen tylsin tie - ei mäkiä, ei mutkia, ei niin mitään paitsi peltoa ja latoja. Tuskissamme pysähdyimme Oravaisten kivipuistoon, jossa oli yllättäen käsityömyymälä. Jos joku haluaa hankkia itselleen edullisia käsintehtyjä esineitä, niin tämä on oikea paikka, villasukkapari maksoi vain 5 euroa ja sama järkyttävän halpa linja jatkui läpi koko esineistön. Pihalla ihmettelimme lasten kanssa ympäri Suomea kerättyjä kiven murikoita. Ja minä kun luulin, että Suomenmaaperä on lähinnä graniittia ja gneissiä... Jokunen korukivistäkin tuttu lajike tuli vastaan.

Matkamme loppui etuajassa, kun kuskimme meinasi nukahtaa rattiin. Niinpä lähdimme etsimään leirintäaluetta edellisten iltojen tapaan ja päädyimme Lohtajalle Ohtakarin Natura-alueelle. Siellä oli hiekkadyyniä toisensa perään silmän kantamattomiin ja kaikki armeijan ampuma-alueella. Ei voi muuta sanoa kuin WAU! Ja tuonnekkin päädyimme ihan vahingossa - vaan tuurilla ne laivatkin seilaa ;) Yövyimme uimarannan parkkipaikalla, mikä oli varmasti meille paras valinta. Lapset läträsivät hurjissa aalloissa jo aivan tottuneesti. Innoissani unohdin kokonaan kameran, joten joudutte uskomaan sanaani tai googlettamaan Ohtakarin.

Aamulla menimme tutustumaan aivan niemen kärjessä sijaitsevaan kalastajakylään/-museoon, joka oli todella hienoa tutkittavaa. Itse museo oli auki vasta iltapäivällä, joten varsinainen historiapläjäys jäi kokematta, mutta kokemus oli henkeäsalpaava ilmankin sitä.


Lohtajalta jatkoimme matkaamme noin 30 kilometriä eteenpäin Kalajoelle. Siellä vihdoin muistin omistavani kamerankin. Aurinko oli päättäväisesti pilven takana mutta tuulikaan ei ollut mitenkään murhaava. Hiekkasärkillä ei kukaan käynyt oikeasti uimassa, mutta koko perhe kahlaili rannassa ihan Nappia myöten.


Ei kommentteja: