The Elders Scroll Skyrim Pointer

maanantai 2. elokuuta 2010

Lomailua - osa 4

Matkalla Vaasaan ei tapahtunut yhtään mitään! Tai mieleen ei ainakaan jäänyt mitään kommelluksia tai edes pysähdyspaikkoja. Itse kaupunkiin päästyämme kurvailimme ympäri kaupunkia ihmettelemässä kaupunkia. Osuimme ajamaan Vanhan Vaasan raunioiden ohi, mieleni olisi tehnyt käydä katselemassa ympärilleni, mutta auto jatkoi kummasti matkaansa. Kyllä se Vaasa vaan oli kaunis kaupunki, ei voi muuta sanoa.

Jälleen kerran suuntasimme kulkumme camping-alueelle. Ei mitään ihmeen hyvää sanottavaa siitä kokemuksesta. Yö oli ehdottomasti kallein koko matkallamme, alue oli tasaiseksi ajettua nurmikkoa ja porukkaa oli kuin pipoa - niin ja perjantai-iltaisin oli karaoke-ilta. Toisaalta leirintäalue oi lähellä Waasalandiaa ja Tropic-landiaa, joista jälkimmäisessä kävimme nautiskelemassa saunan lämmöstä ja monenlaisista vesiliukumäistä. Uinnin jälkeen söimme älyttömän kalliit, mutta älyttömän hyvät hampurilaiset Tropic-landian kahvilassa.

Suihkunraikkaina jatkoimme matkaamme kohti Kalajokea. Jo hyvin lyhyessä ajassa totesimme 8-tien olevan taatusti Suomen tylsin tie - ei mäkiä, ei mutkia, ei niin mitään paitsi peltoa ja latoja. Tuskissamme pysähdyimme Oravaisten kivipuistoon, jossa oli yllättäen käsityömyymälä. Jos joku haluaa hankkia itselleen edullisia käsintehtyjä esineitä, niin tämä on oikea paikka, villasukkapari maksoi vain 5 euroa ja sama järkyttävän halpa linja jatkui läpi koko esineistön. Pihalla ihmettelimme lasten kanssa ympäri Suomea kerättyjä kiven murikoita. Ja minä kun luulin, että Suomenmaaperä on lähinnä graniittia ja gneissiä... Jokunen korukivistäkin tuttu lajike tuli vastaan.

Matkamme loppui etuajassa, kun kuskimme meinasi nukahtaa rattiin. Niinpä lähdimme etsimään leirintäaluetta edellisten iltojen tapaan ja päädyimme Lohtajalle Ohtakarin Natura-alueelle. Siellä oli hiekkadyyniä toisensa perään silmän kantamattomiin ja kaikki armeijan ampuma-alueella. Ei voi muuta sanoa kuin WAU! Ja tuonnekkin päädyimme ihan vahingossa - vaan tuurilla ne laivatkin seilaa ;) Yövyimme uimarannan parkkipaikalla, mikä oli varmasti meille paras valinta. Lapset läträsivät hurjissa aalloissa jo aivan tottuneesti. Innoissani unohdin kokonaan kameran, joten joudutte uskomaan sanaani tai googlettamaan Ohtakarin.

Aamulla menimme tutustumaan aivan niemen kärjessä sijaitsevaan kalastajakylään/-museoon, joka oli todella hienoa tutkittavaa. Itse museo oli auki vasta iltapäivällä, joten varsinainen historiapläjäys jäi kokematta, mutta kokemus oli henkeäsalpaava ilmankin sitä.


Lohtajalta jatkoimme matkaamme noin 30 kilometriä eteenpäin Kalajoelle. Siellä vihdoin muistin omistavani kamerankin. Aurinko oli päättäväisesti pilven takana mutta tuulikaan ei ollut mitenkään murhaava. Hiekkasärkillä ei kukaan käynyt oikeasti uimassa, mutta koko perhe kahlaili rannassa ihan Nappia myöten.


Lomailua - osa 3

Osa 3 Petäjävesi - Virrat - Pori

Jyväskylässä kävimme pelastamassa Villen polkupyörän huollosta. Pitkällisen mankumisen jälkeen sain isännän uskomaan, että minä TARVITSEN miniläppärin (muuten ei tule hetken hiljaisuutta), joten kävimme sitten hankkimassa sellaisen mukaan matkaan. Ajattelin jo, että tulikohan tehtyä virhe, kun virustorjunnan asentamiseen ja ohjelmistojen päivitykseen meni tuntitolkulla aikaa, mutta lopulta pääsimme kuitenkin matkaan eikä kellokaan ollut kuin 3.

Heti kohta silmiimme osui uusi nähtävyyskyltti, joka kertoi, että lähistöllä on unesco-kohde, Petäjäveden vanha kirkko! Niinpä kaarsimme parkkipaikalle ja kävelimme Jämsänveden yli katsomaan mikä siinä kirkossa oli niin ihmeellistä. Hieno puukirkkohan se oli ja ympärillä kaunis kirkkomaa. Sisälle emme menneet pääsymaksun karkottamina - onhan noita vanhoja kirkkoja ennenkin nähty eikä tuolla edes tuntunut olevan opasta kertomassa kirkon historiasta.


Matka meinasi mennä pätkittäiseksi, kun seuraava pysäys olikin jo Virroilla. Perinnekylää ei voi ohittaa varsinkaan, jos kyltissä lukee, että paikalla myydään käsitöitä. Siispä pihaan vaan vaikka auto olikin niin iso, että paikkaa oli vaikea löytää. Heti autosta päästyämme ryntäsimme taputtelemaan ponia 4H-tilan pihalle. Napin mielestä moisen pedon olisi voinut laittaa makkaroiksi - puhumattakaan niistä TOSI isoista koneista. Minun ja Iidan mielestä hevoset olivat oikein ihania - samoin kanat, ankat ja vuohi Iita.

Putiikkeja perinnekylässä oli jos jonkinlaisia, en tainnut ihan kaikkiin edes ehtiä. Leppiksessä kuitenkin ihailin pikkuruisia puisia leppäkerttuja, jotka istuivat kivillä ja osan pohjaan oli liimattu mangeetti. Ihan oivat kuin keväällä kivenkolossa, paitsi, etten muista luonnossa tavanneeni liiloja tai vihreitä leppiksiä. Ihmetellessäni toisten kädentaitoja uhkaavasti lähestyneet välkähtelevät pilvet pääsivät vihdoin päälle ja päättivät kaataa vettä kuin saavista. Siistit pihatiet muuttuivat hetkessä purojen urittamiksi ja puut taipuivat melkein vaakasuoraan myrskytuulen kourissa. Hetken  tilannetta katseltuani ja odoteltuani sateen mahdollista laantummista hilpaisin vihdoin kaupan ovesta pihalle kaatosateeseen ja juoksin sadan metrin matkan autolle kuin aropupu. Kahvitauon jälkeen jatkoimme matkaa jyrinän saattelemina kohti Poria ja Yyteriä.

Lähestyessämme Yyteriä näimme ikäviä kyltteä, joissa ilmoitettiin camping-alueen olevan jo täynnä muutamia telttapaikkoja lukuunottamatta. No voihan räkä, mitäs nyt sitten tehdään? Kartta käteen ja etsimään lähintä vaihtoehtoa, joka osoittautuikin sijaitsevan vain 10 kilometrin päässä. Ajaessamme Siikarannan camping-alueen portista sisään totesimme heti, ettei siellä ainakaan pääse hiekka kantautumaan autoon asti, kun kivet olivat vähintäänkin nyrkin kokoisia. Maisema oli kuitenkin mahtava ja ulapalta puhaltava tuuli toi rantaan komeita aaltoja, joita olisi voinut ihailla vaikka koko yön. Valinta osui siis meidän kohdaltamme nappiin. Jos saisin valita viettäisin siellä mielelläni vaikka useammankin yön. Uimarantakin oli mukava pieni "laguuni" kallioiden kainalossa.

 

Aamulla menimme ihastelemaan vielä Yyterin hiekkarantaa. Uimasyvyyteen pääseminen olisi vaatinut vähintäänkin puolen kilometrin taivallusta kohti ulappaa. Sieltä takaisin tuleminen kävi työstä, kun jokainen aalto yritti vetää jalkoja takaisin merelle päin. Niin siis kävinhän minä siellä tietysti kokeilemassa mitä vaahtopäiset aallot tuntuvat. Jätskikiskan kautta autolle ja äkkiä eteenpäin. Seuraavana etappina Vaasa.

Lomailua - osa 2

Osa 2 - Puumala - Kangasniemi - Jyväskylä

Lappeenrannasta suuntasimme kohti Imatraa tarkoituksenamme mennä katsomaan Imatran koskea ja tervehtimään sukulaisia. Suunnitelmamme kuitenkin tyssäsi lasten tiukkaan vastusstukseen. Niinpä suoritimme sujuvan läpiajon ja jatkoimme matkaamme kohti Puumalaa, jonka oli tarkoituskin ola seuraava yöpymispaikkamme.

Kylälle päästyämme kurvasimme automme Puumalan sillan alle - asuntoautoille ja -vaunuille tarkoitetulle parkkipaikalle - ja lähdimme katselemaan nähtävyyksiä. Ensimmäisenä silmiimme osui lasiruusu,jossa myytiin oman lasinpuhaltamon tuotteita. Puhaltajia pääsi myös katselemaan, joten tottahan sinne oli pakko päästä tuijottamaan kuumaa lasia lasittunein silmin. Harmi, ettei enää siihen aikaan ollut meneillään mitään riipusten tekoa kummempaa. Raavaat miehet tekivät sydänkuvioisia riipuksia, jotka värjättiin emalilla. Kauhulla katselin hengityssuojaimien puuttumista, mutta hillitsin itseni enkä juossut päätäpahkaa neuvomaan ammattilaisia työn teossa :D

Seuraavaksi taapersimme tien yli pieneen käsityöliikkeeseen, jossa myynnissä oli lisää lasia, tällä kertaa sulate- ja tiffanylasin muodossa. Silmille oli tiedossa herkkua jos jonkinlaista, vaikken varsinaisesti ko. taiteensuuntien ystävä olekkaan. Matkaan tarttui muutama kiva lasinen sydän ja tähti tuleviksi riipusmateriaaleiksi ja Iida osti itselleen heijastimella varustetun rintaneulan käsilaukkuun kiinnitettäväksi.

Kävelimme koko kylän keskustan päästä päähän, mutta totesimme olevamme liian myöhään liikkeellä, kun lähes kaikki kaupat olivat sulkeneet ovensa jo viideltä. Harmi, sillä moni mielenkiintoinen kauppa jäi kiertämättä.

Ostoskierroksemme aikana miespuoliset perheenjäsenet oivat suunnanneet takaisin sillalle hurjan korkeita portaita pitkin. Kuulemma portaiden yläpäästä olisi löytynyt oivallinen pikku kahvila.

Hetken mietittyämme päätimme suunnata Puumalan Koskenniskan camping-alueelle, joka osoittautui vallankin mukavaksi paikaksi, jonka hintakaan ei päätä huimannut. Autopaikan valinta tuotti hieman päänvaivaa, kun maasto ei hyvällä tahdollakaan ollut tasaista, mutta lopulta löysimme kohtuullisen tasaisen paikan autollemme. Naapurivaunuissa oli paljon koiria, joten Napillakin riitti puuhaa - ja näiden koirien omistajatkin olivat oiken mukavaa ja puheliasta väkeä, joten ei siinä emäntäkään päässyt ikävystymään.


Yö oli suorastaan äänetön(!) aikaisemman levottoman kokemuksemme jälkeen, eikä herätyskään ollut läheskään niin väkivaltainen kuin edellisessä paikassa. Rauhallisesti söimme aamupalamme, pakkailimme tavaramme ja kävimme aamu-uinnilla viileässä Saimaassa ennen matkan jatkamista kohti kotia.

Tarkoituksemme oli ajaa suorinta tietä Mikkeliin, mutta matkan varrella huomasimme kyltin kalliomaalauksista. Niinpä ajattelimme, että mikäpä ettei ja käänsimme keulan kohti nuolen osoittamaa suuntaa. Noin 20 kilometrin päästä huomasimme virheemme - kyltissä ei ollut lukenut matkan pituutta. Turhautuneena aloimme näpräillä navigaattoriamme ja tutkia paikan oikeaa etäisyyttä nykyaikaisen tekniikan avulla. Ei muuten menty niitäkään maalauksia katselemaan! Sen sijaan tuli vihdoinkin ajettua Ristiinan keskustan läpi, niin ettei ihan hukkaan mennyt sitten sekään lenkki.

Päästyämme vihdoin Mikkeliin ilmoitin haluavani mennä katsomaan mikä paikka se Kenkävero oikein on, kun noita mainoksia roikkuu joka nurkalla, mutta missään ei kerrota mitä paikka sisältää saatikaan sitten missä se sijaitsee. Keula kohti Varkautta ja - uppista - ohi oikeasta risteyksestä että heilahti... Niin meidän tapaista! Jälleen kännykkä esiin ja etsimään oikeaa osoitetta ja sitten syöttämään tietoa navigaattoriin. Käännös takaisin ja takaisin Mikkelin keskustaan, siellä pientä sompailua ja a'vot! Käsityömyymälä, jossa ovat edustettuina monet tunnetummat suomalaiset käsityöläiset. Tarttuihan sieltäkin mukaan hiukan mausteita ja iidalle jälleen uusi rintaneula. Paikka oli hieno, kyllä siellä kannattaa poiketa jalkojaan oikomassa.


Kenkäveron pihassa oli orvokeista ja vanhoista kengistä tehty hienoja kukka-asetelmia.


Loppu matka kotiin sujuikin sitten suuremitta kommelluksitta, vaikka poikkesimmekin vielä Kagasniemellä hiukan kiertelemässä - ihan tahallaan tällä kertaa.

Lomailua - osa 1

Osa 1, Lappeenrantaa

Helteisen Turun reissun jälkeen suuntasimme auton keulan kohti Savitaipaletta, josta otimme vain pikaisesti mukaamme appivanhempien asuntoauton. Matkaan ehdimme vasta yhdeksän aikaan, kun vietimme helteisen päivän autoa pakaten ja mansikoita poimien.

Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päätimme viettää ensimmäisen yön Lappeenrannan satamassa. Jouduimme toteamaan, että asuntoautoilta oli pysäköinti kielletty kello 22-06, joten päädyimme ajamaan sataman kauimmaiseen reunaan, Linnoituksen taakse. Sinne oli tehty matkalaisille ihan oma parkki-/yöpymisalue. Hienoa, Lappeenranta! Pysäköintialueen päässä oli myös muiden matakalaisten yöpymispaikka - nimittäin sorsien ja hanhien. Lapset ja Nappi pääsivät ensimmäistä kertaa katsomaan läheltä kanadanhanhia. Ihmetys ja ihastus olivat suuria.

Yö unet jäivät vähiin. Eivät jännityksen vuoksi, vaan siksi, että huomasimme yöpyvämme Lappeenrannan parhaan kiihdytyskaistan vieressä. Nuorison ajaessa rallia ei uni tullut vanhan silmään. Aamulla kaahailijoitten kadottua pehkuihin alkoikin sitten ihan toisenlainen pärinä, kun kaupungin puutarhaosaston edustaja päätti kiskaista siimaleikkurinkäyntiin ja alkaa lyhentää vallitusten ylipitkää nurmikkoa. AAARGH! Hetken melua kuunneltuamme pakkasimme pesueen autoon ja lähdimme kauppaan täydentämään muonavarastojamme.

Kaupungin ylittäminen poikkisuunnassa osoittautuikin sitten melkoiseksi seikkailuksi jopa kaupungin katuja useita vuosia tallanneelle. Kymmenessä vuodessa kaupungin liikenne järjestelyt on saatu niin solmuun, ettei muistinvarainen navigointi ole järkevin valinta. Tulipahan taas harrastettua kunnon kaupunkimatkailua.

Jääkaapin saatua täydennyksensä palasimme satamaan. Paremmalle paikalle tällä kertaa. Ville ja lapset suuntasivat kohti hiekkalinnanäyttelyä ja minä tallustelin Napin kanssa Täky Galleriaan. Oli sinne pieneen putiikkiin saatu koottua jos jonkinlaista hienoutta. Minua tosin kiinnostivat lähinnä lamppulasihelmet - yllättäen. Petyin hieman, kun huoomasin helmien olevan Lea Swanzin tekeleitä - ei sillä, onhan se hienoa nähdä mestarin töitä, mutta olisi ollut kivaa huomata, että Lappeenrannassakin on oma paikallinen lasiaddikti.

Täkyssä huomasin yht'äkkiä käsieni olevan ylt'ympäriinsä veren peitossa. IIK! Etsittyäni kuumeisesti veren alkuperää niin koirasta, itsestäni kuin koirasta uudelleen totesin lopulta, että Napilta oli irronnut kynsi vasemmasta takajalasta. Voi kurjuus... Onneksi pieni vaurio ei ihan vielä hidastanut vauhta, vaan ehdimme tehdä tuttavuutta vielä monien koirakamujen kanssa, joista minulle jäivät parhaiten mieleen amerikan karvaton terrieri, jolla oli komea rusketus ja lapinkoira uros, joka luuli olevansa kissaemo :)

Matka jatkui linnoitukselle, missä kiertelimme pieniä matkamuisto- ja käsityöliikkeitä. Mukaan tarttui Iidalle käsilaukku ja rintaneula ja Simolle huivihattu. Shoppailukierroksen aikana ehdin hukata perheeni miesväen koiran keralla. Etsiskeltyämme karkureita aikamme paikansimme heidät lopulta auton luota matkallaan kohti sataman grillikioskeja. Huomasimme yllätykseksemme olevamme myös nälkäisiä, joten liityimme seurueeseen. Vedyt ja atomit maistuivat vaihteeksi todella herkullisilta jopa Lappeenrannan hikisessä helteessä ja suorassa auringonpaisteessa.

Ravittuamme itsemme jatkoimme matkaa kohti Tuuliviiriä. Siellä kälyni olikin jo työntouhussa. Hetken jutusteltuamme myös lankomieheni ilmaantui paikalle Villen suureksi iloksi. Juttua riitti vaikka kuinka paljon ja samalla ostin itselleni taas muutaman kerän ihanaa lenkkilankaa talven kylmiä odottelemaan. Myös muutama joululahja eksyi kasseihini. Koskaanhan ei voi varautua liian ajoissa.

Shoppailimme vielä lasten kanssa hiukan satamantorilla. Metrilaku- ja aurinkolasikojussa sekä antikvariaatin torimyymälässä.Raahattuamme ostokset autoon vyötimme itsemme tiukastiistuimiimme ja lähdimme ajelemaan kohti Puumalaa ja uusia seikkailuja.