Lomailua - osa 4

Matkalla Vaasaan ei tapahtunut yhtään mitään! Tai mieleen ei ainakaan jäänyt mitään kommelluksia tai edes pysähdyspaikkoja. Itse kaupunkiin päästyämme kurvailimme ympäri kaupunkia ihmettelemässä kaupunkia. Osuimme ajamaan Vanhan Vaasan raunioiden ohi, mieleni olisi tehnyt käydä katselemassa ympärilleni, mutta auto jatkoi kummasti matkaansa. Kyllä se Vaasa vaan oli kaunis kaupunki, ei voi muuta sanoa.

Jälleen kerran suuntasimme kulkumme camping-alueelle. Ei mitään ihmeen hyvää sanottavaa siitä kokemuksesta. Yö oli ehdottomasti kallein koko matkallamme, alue oli tasaiseksi ajettua nurmikkoa ja porukkaa oli kuin pipoa - niin ja perjantai-iltaisin oli karaoke-ilta. Toisaalta leirintäalue oi lähellä Waasalandiaa ja Tropic-landiaa, joista jälkimmäisessä kävimme nautiskelemassa saunan lämmöstä ja monenlaisista vesiliukumäistä. Uinnin jälkeen söimme älyttömän kalliit, mutta älyttömän hyvät hampurilaiset Tropic-landian kahvilassa.

Suihkunraikkaina jatkoimme matkaamme kohti Kalajokea. Jo hyvin lyhyessä ajassa totesimme 8-tien olevan taatusti Suomen tylsin tie - ei mäkiä, ei mutkia, ei niin mitään paitsi peltoa ja latoja. Tuskissamme pysähdyimme Oravaisten kivipuistoon, jossa oli yllättäen käsityömyymälä. Jos joku haluaa hankkia itselleen edullisia käsintehtyjä esineitä, niin tämä on oikea paikka, villasukkapari maksoi vain 5 euroa ja sama järkyttävän halpa linja jatkui läpi koko esineistön. Pihalla ihmettelimme lasten kanssa ympäri Suomea kerättyjä kiven murikoita. Ja minä kun luulin, että Suomenmaaperä on lähinnä graniittia ja gneissiä... Jokunen korukivistäkin tuttu lajike tuli vastaan.

Matkamme loppui etuajassa, kun kuskimme meinasi nukahtaa rattiin. Niinpä lähdimme etsimään leirintäaluetta edellisten iltojen tapaan ja päädyimme Lohtajalle Ohtakarin Natura-alueelle. Siellä oli hiekkadyyniä toisensa perään silmän kantamattomiin ja kaikki armeijan ampuma-alueella. Ei voi muuta sanoa kuin WAU! Ja tuonnekkin päädyimme ihan vahingossa - vaan tuurilla ne laivatkin seilaa ;) Yövyimme uimarannan parkkipaikalla, mikä oli varmasti meille paras valinta. Lapset läträsivät hurjissa aalloissa jo aivan tottuneesti. Innoissani unohdin kokonaan kameran, joten joudutte uskomaan sanaani tai googlettamaan Ohtakarin.

Aamulla menimme tutustumaan aivan niemen kärjessä sijaitsevaan kalastajakylään/-museoon, joka oli todella hienoa tutkittavaa. Itse museo oli auki vasta iltapäivällä, joten varsinainen historiapläjäys jäi kokematta, mutta kokemus oli henkeäsalpaava ilmankin sitä.


Lohtajalta jatkoimme matkaamme noin 30 kilometriä eteenpäin Kalajoelle. Siellä vihdoin muistin omistavani kamerankin. Aurinko oli päättäväisesti pilven takana mutta tuulikaan ei ollut mitenkään murhaava. Hiekkasärkillä ei kukaan käynyt oikeasti uimassa, mutta koko perhe kahlaili rannassa ihan Nappia myöten.

Lomailua - osa 3

Osa 3 Petäjävesi - Virrat - Pori

Jyväskylässä kävimme pelastamassa Villen polkupyörän huollosta. Pitkällisen mankumisen jälkeen sain isännän uskomaan, että minä TARVITSEN miniläppärin (muuten ei tule hetken hiljaisuutta), joten kävimme sitten hankkimassa sellaisen mukaan matkaan. Ajattelin jo, että tulikohan tehtyä virhe, kun virustorjunnan asentamiseen ja ohjelmistojen päivitykseen meni tuntitolkulla aikaa, mutta lopulta pääsimme kuitenkin matkaan eikä kellokaan ollut kuin 3.

Heti kohta silmiimme osui uusi nähtävyyskyltti, joka kertoi, että lähistöllä on unesco-kohde, Petäjäveden vanha kirkko! Niinpä kaarsimme parkkipaikalle ja kävelimme Jämsänveden yli katsomaan mikä siinä kirkossa oli niin ihmeellistä. Hieno puukirkkohan se oli ja ympärillä kaunis kirkkomaa. Sisälle emme menneet pääsymaksun karkottamina - onhan noita vanhoja kirkkoja ennenkin nähty eikä tuolla edes tuntunut olevan opasta kertomassa kirkon historiasta.

Matka meinasi mennä pätkittäiseksi, kun seuraava pysäys olikin jo Virroilla. Perinnekylää ei voi ohittaa varsinkaan, jos kyltissä lukee, että paikalla myydään käsitöitä. Siispä pihaan vaan vaikka auto olikin niin iso, että paikkaa oli vaikea löytää. Heti autosta päästyämme ryntäsimme taputtelemaan ponia 4H-tilan pihalle. Napin mielestä moisen pedon olisi voinut laittaa makkaroiksi - puhumattakaan niistä TOSI isoista koneista. Minun ja Iidan mielestä hevoset olivat oikein ihania - samoin kanat, ankat ja vuohi Iita.

Putiikkeja perinnekylässä oli jos jonkinlaisia, en tainnut ihan kaikkiin edes ehtiä. Leppiksessä kuitenkin ihailin pikkuruisia puisia leppäkerttuja, jotka istuivat kivillä ja osan pohjaan oli liimattu mangeetti. Ihan oivat kuin keväällä kivenkolossa, paitsi, etten muista luonnossa tavanneeni liiloja tai vihreitä leppiksiä. Ihmetellessäni toisten kädentaitoja uhkaavasti lähestyneet välkähtelevät pilvet pääsivät vihdoin päälle ja päättivät kaataa vettä kuin saavista. Siistit pihatiet muuttuivat hetkessä purojen urittamiksi ja puut taipuivat melkein vaakasuoraan myrskytuulen kourissa. Hetken  tilannetta katseltuani ja odoteltuani sateen mahdollista laantummista hilpaisin vihdoin kaupan ovesta pihalle kaatosateeseen ja juoksin sadan metrin matkan autolle kuin aropupu. Kahvitauon jälkeen jatkoimme matkaa jyrinän saattelemina kohti Poria ja Yyteriä.

Lähestyessämme Yyteriä näimme ikäviä kyltteä, joissa ilmoitettiin camping-alueen olevan jo täynnä muutamia telttapaikkoja lukuunottamatta. No voihan räkä, mitäs nyt sitten tehdään? Kartta käteen ja etsimään lähintä vaihtoehtoa, joka osoittautuikin sijaitsevan vain 10 kilometrin päässä. Ajaessamme Siikarannan camping-alueen portista sisään totesimme heti, ettei siellä ainakaan pääse hiekka kantautumaan autoon asti, kun kivet olivat vähintäänkin nyrkin kokoisia. Maisema oli kuitenkin mahtava ja ulapalta puhaltava tuuli toi rantaan komeita aaltoja, joita olisi voinut ihailla vaikka koko yön. Valinta osui siis meidän kohdaltamme nappiin. Jos saisin valita viettäisin siellä mielelläni vaikka useammankin yön. Uimarantakin oli mukava pieni "laguuni" kallioiden kainalossa.

 

Aamulla menimme ihastelemaan vielä Yyterin hiekkarantaa. Uimasyvyyteen pääseminen olisi vaatinut vähintäänkin puolen kilometrin taivallusta kohti ulappaa. Sieltä takaisin tuleminen kävi työstä, kun jokainen aalto yritti vetää jalkoja takaisin merelle päin. Niin siis kävinhän minä siellä tietysti kokeilemassa mitä vaahtopäiset aallot tuntuvat. Jätskikiskan kautta autolle ja äkkiä eteenpäin. Seuraavana etappina Vaasa.

Lomailua - osa 2

Osa 2 - Puumala - Kangasniemi - Jyväskylä

Lappeenrannasta suuntasimme kohti Imatraa tarkoituksenamme mennä katsomaan Imatran koskea ja tervehtimään sukulaisia. Suunnitelmamme kuitenkin tyssäsi lasten tiukkaan vastusstukseen. Niinpä suoritimme sujuvan läpiajon ja jatkoimme matkaamme kohti Puumalaa, jonka oli tarkoituskin ola seuraava yöpymispaikkamme.

Kylälle päästyämme kurvasimme automme Puumalan sillan alle - asuntoautoille ja -vaunuille tarkoitetulle parkkipaikalle - ja lähdimme katselemaan nähtävyyksiä. Ensimmäisenä silmiimme osui lasiruusu,jossa myytiin oman lasinpuhaltamon tuotteita. Puhaltajia pääsi myös katselemaan, joten tottahan sinne oli pakko päästä tuijottamaan kuumaa lasia lasittunein silmin. Harmi, ettei enää siihen aikaan ollut meneillään mitään riipusten tekoa kummempaa. Raavaat miehet tekivät sydänkuvioisia riipuksia, jotka värjättiin emalilla. Kauhulla katselin hengityssuojaimien puuttumista, mutta hillitsin itseni enkä juossut päätäpahkaa neuvomaan ammattilaisia työn teossa :D

Seuraavaksi taapersimme tien yli pieneen käsityöliikkeeseen, jossa myynnissä oli lisää lasia, tällä kertaa sulate- ja tiffanylasin muodossa. Silmille oli tiedossa herkkua jos jonkinlaista, vaikken varsinaisesti ko. taiteensuuntien ystävä olekkaan. Matkaan tarttui muutama kiva lasinen sydän ja tähti tuleviksi riipusmateriaaleiksi ja Iida osti itselleen heijastimella varustetun rintaneulan käsilaukkuun kiinnitettäväksi.

Kävelimme koko kylän keskustan päästä päähän, mutta totesimme olevamme liian myöhään liikkeellä, kun lähes kaikki kaupat olivat sulkeneet ovensa jo viideltä. Harmi, sillä moni mielenkiintoinen kauppa jäi kiertämättä.

Ostoskierroksemme aikana miespuoliset perheenjäsenet oivat suunnanneet takaisin sillalle hurjan korkeita portaita pitkin. Kuulemma portaiden yläpäästä olisi löytynyt oivallinen pikku kahvila.

Hetken mietittyämme päätimme suunnata Puumalan Koskenniskan camping-alueelle, joka osoittautui vallankin mukavaksi paikaksi, jonka hintakaan ei päätä huimannut. Autopaikan valinta tuotti hieman päänvaivaa, kun maasto ei hyvällä tahdollakaan ollut tasaista, mutta lopulta löysimme kohtuullisen tasaisen paikan autollemme. Naapurivaunuissa oli paljon koiria, joten Napillakin riitti puuhaa - ja näiden koirien omistajatkin olivat oiken mukavaa ja puheliasta väkeä, joten ei siinä emäntäkään päässyt ikävystymään.

Yö oli suorastaan äänetön(!) aikaisemman levottoman kokemuksemme jälkeen, eikä herätyskään ollut läheskään niin väkivaltainen kuin edellisessä paikassa. Rauhallisesti söimme aamupalamme, pakkailimme tavaramme ja kävimme aamu-uinnilla viileässä Saimaassa ennen matkan jatkamista kohti kotia.

Tarkoituksemme oli ajaa suorinta tietä Mikkeliin, mutta matkan varrella huomasimme kyltin kalliomaalauksista. Niinpä ajattelimme, että mikäpä ettei ja käänsimme keulan kohti nuolen osoittamaa suuntaa. Noin 20 kilometrin päästä huomasimme virheemme - kyltissä ei ollut lukenut matkan pituutta. Turhautuneena aloimme näpräillä navigaattoriamme ja tutkia paikan oikeaa etäisyyttä nykyaikaisen tekniikan avulla. Ei muuten menty niitäkään maalauksia katselemaan! Sen sijaan tuli vihdoinkin ajettua Ristiinan keskustan läpi, niin ettei ihan hukkaan mennyt sitten sekään lenkki.

Päästyämme vihdoin Mikkeliin ilmoitin haluavani mennä katsomaan mikä paikka se Kenkävero oikein on, kun noita mainoksia roikkuu joka nurkalla, mutta missään ei kerrota mitä paikka sisältää saatikaan sitten missä se sijaitsee. Keula kohti Varkautta ja - uppista - ohi oikeasta risteyksestä että heilahti... Niin meidän tapaista! Jälleen kännykkä esiin ja etsimään oikeaa osoitetta ja sitten syöttämään tietoa navigaattoriin. Käännös takaisin ja takaisin Mikkelin keskustaan, siellä pientä sompailua ja a'vot! Käsityömyymälä, jossa ovat edustettuina monet tunnetummat suomalaiset käsityöläiset. Tarttuihan sieltäkin mukaan hiukan mausteita ja iidalle jälleen uusi rintaneula. Paikka oli hieno, kyllä siellä kannattaa poiketa jalkojaan oikomassa.

Kenkäveron pihassa oli orvokeista ja vanhoista kengistä tehty hienoja kukka-asetelmia.

Loppu matka kotiin sujuikin sitten suuremitta kommelluksitta, vaikka poikkesimmekin vielä Kagasniemellä hiukan kiertelemässä - ihan tahallaan tällä kertaa.

Lomailua - osa 1

Osa 1, Lappeenrantaa

Helteisen Turun reissun jälkeen suuntasimme auton keulan kohti Savitaipaletta, josta otimme vain pikaisesti mukaamme appivanhempien asuntoauton. Matkaan ehdimme vasta yhdeksän aikaan, kun vietimme helteisen päivän autoa pakaten ja mansikoita poimien.

Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päätimme viettää ensimmäisen yön Lappeenrannan satamassa. Jouduimme toteamaan, että asuntoautoilta oli pysäköinti kielletty kello 22-06, joten päädyimme ajamaan sataman kauimmaiseen reunaan, Linnoituksen taakse. Sinne oli tehty matkalaisille ihan oma parkki-/yöpymisalue. Hienoa, Lappeenranta! Pysäköintialueen päässä oli myös muiden matakalaisten yöpymispaikka - nimittäin sorsien ja hanhien. Lapset ja Nappi pääsivät ensimmäistä kertaa katsomaan läheltä kanadanhanhia. Ihmetys ja ihastus olivat suuria.

Yö unet jäivät vähiin. Eivät jännityksen vuoksi, vaan siksi, että huomasimme yöpyvämme Lappeenrannan parhaan kiihdytyskaistan vieressä. Nuorison ajaessa rallia ei uni tullut vanhan silmään. Aamulla kaahailijoitten kadottua pehkuihin alkoikin sitten ihan toisenlainen pärinä, kun kaupungin puutarhaosaston edustaja päätti kiskaista siimaleikkurinkäyntiin ja alkaa lyhentää vallitusten ylipitkää nurmikkoa. AAARGH! Hetken melua kuunneltuamme pakkasimme pesueen autoon ja lähdimme kauppaan täydentämään muonavarastojamme.

Kaupungin ylittäminen poikkisuunnassa osoittautuikin sitten melkoiseksi seikkailuksi jopa kaupungin katuja useita vuosia tallanneelle. Kymmenessä vuodessa kaupungin liikenne järjestelyt on saatu niin solmuun, ettei muistinvarainen navigointi ole järkevin valinta. Tulipahan taas harrastettua kunnon kaupunkimatkailua.

Jääkaapin saatua täydennyksensä palasimme satamaan. Paremmalle paikalle tällä kertaa. Ville ja lapset suuntasivat kohti hiekkalinnanäyttelyä ja minä tallustelin Napin kanssa Täky Galleriaan. Oli sinne pieneen putiikkiin saatu koottua jos jonkinlaista hienoutta. Minua tosin kiinnostivat lähinnä lamppulasihelmet - yllättäen. Petyin hieman, kun huoomasin helmien olevan Lea Swanzin tekeleitä - ei sillä, onhan se hienoa nähdä mestarin töitä, mutta olisi ollut kivaa huomata, että Lappeenrannassakin on oma paikallinen lasiaddikti.

Täkyssä huomasin yht'äkkiä käsieni olevan ylt'ympäriinsä veren peitossa. IIK! Etsittyäni kuumeisesti veren alkuperää niin koirasta, itsestäni kuin koirasta uudelleen totesin lopulta, että Napilta oli irronnut kynsi vasemmasta takajalasta. Voi kurjuus... Onneksi pieni vaurio ei ihan vielä hidastanut vauhta, vaan ehdimme tehdä tuttavuutta vielä monien koirakamujen kanssa, joista minulle jäivät parhaiten mieleen amerikan karvaton terrieri, jolla oli komea rusketus ja lapinkoira uros, joka luuli olevansa kissaemo :)

Matka jatkui linnoitukselle, missä kiertelimme pieniä matkamuisto- ja käsityöliikkeitä. Mukaan tarttui Iidalle käsilaukku ja rintaneula ja Simolle huivihattu. Shoppailukierroksen aikana ehdin hukata perheeni miesväen koiran keralla. Etsiskeltyämme karkureita aikamme paikansimme heidät lopulta auton luota matkallaan kohti sataman grillikioskeja. Huomasimme yllätykseksemme olevamme myös nälkäisiä, joten liityimme seurueeseen. Vedyt ja atomit maistuivat vaihteeksi todella herkullisilta jopa Lappeenrannan hikisessä helteessä ja suorassa auringonpaisteessa.

Ravittuamme itsemme jatkoimme matkaa kohti Tuuliviiriä. Siellä kälyni olikin jo työntouhussa. Hetken jutusteltuamme myös lankomieheni ilmaantui paikalle Villen suureksi iloksi. Juttua riitti vaikka kuinka paljon ja samalla ostin itselleni taas muutaman kerän ihanaa lenkkilankaa talven kylmiä odottelemaan. Myös muutama joululahja eksyi kasseihini. Koskaanhan ei voi varautua liian ajoissa.

Shoppailimme vielä lasten kanssa hiukan satamantorilla. Metrilaku- ja aurinkolasikojussa sekä antikvariaatin torimyymälässä.Raahattuamme ostokset autoon vyötimme itsemme tiukastiistuimiimme ja lähdimme ajelemaan kohti Puumalaa ja uusia seikkailuja.

Lomalle lomps!

Olen taas taktisesti yrittänyt unohtaa kirjoitella tänne. Hyi-hyi, Paula! Nyt alkaa kuitenkin taas hiukan sormia kutkutella.

Pieni myyntikokeiluni Tuuliviirissä Lappeenrannassa onnistui yli odotusten. Voin alkaa vähitellen ylpeillä kansainvälisillä saavutuksillani, korujani ja helmiäni löytyy nykyään ainakin Venäjältä ja Japanista tuttujen Euroopan maiden lisäksi. Uusia koruja olisi pukattava markkinoille, mutta aika ei tunnu riittävän korujen värkkäämiseen, helmistä puhumattakaan.

Onneksi kesäloma alkaa ja toivottavasti on aikaa näperrellä hopeaketjuja. Harmi, ettei meillä ole kuorma-autoa helmiä varten... Toisaalta asuntoautohan kyllä on aika lähellä sellaista. Mitähän mieheni sanoisi jos lastaisin auton puolilleen helmiä ihan vaan inspiraation varalta? Toisaalta Tuuliviirin kuitti taisi viimein saada isännän uskomaan, että tästä harrastuksestani voi olla myös rahallista hyötyä.

Tänävuonna on tarkoitus kierrellä ympäri Suomea, kun ulkomaan matkaunelmat kariutuivat Ruotsin ja Norjan tiukan eläintuontilinjan takia. Nappi ei pääsisi mukaamme reissuun, joten reissu jääköön tekemättä. Harmillista, mutta kesä tulee ensivuonnakin - tai ainakin kesäloma.

Lupaan päivittää matka- ja korukuvia heti mahdollisuuden tullen. Aurinkoista heinäkuuta kaikille, nauttikaa kesästä ja lämmöstä!

Lamppuhelmiä...

Kevätväsymyksen takia olen taas tarvinnut paljon lasiterapiaa. helmiä on syntynyt melkoiset määrät, mutta vain osa niistä on esittelykelpoisia
Toistuvien pyyntöjen ja jopa käskyjen takia esittelen taas muutamia luomuksiani. Uusimmista vanhimpiin:

Lehmiä FHF-swappia varten, tavalliseen tapaani toinen toistaan hullummissa väreissä

Sydämiä, jotka tein toista FHF-swappia varten. Oikeastaan tämä on vanha malli, mutta en muista esitelleeni näitä ennen

Krokoja - taas. Näiden sisaruksia on jälleen myynnissä Helmitaulussa.

 Ja - yllätys-yllätys, norsuja. Nämä vekkulit matkustavat piakkoin kohti Lappeenrantaa samassa paketissa krokotiilien kanssa.

Lankaa, lankaa, lankaa!

Vein viime viikonloppuna koruja ja helmiä myytäväksi kälyni kauppaan Lappeenrantaan ja sain vaihdossa ison kasan ihania lankoja, joista suurinta osaa ei ole saatavilla mistään muualta Suomessa. Nyt noista pitäisi alkaa taikoa kaikenlaista ihanaa ja pehmeää lähetettäväksi paluupostissa Tuuliviiriin myytäväksi. Kiitoksia Helille valtavasta pehmeästä paketista!
Kauppa myy Suomessa ja Euroopassa valmistettuja käsitöitä. Suosittelen paikkaa kaikille Lappeenrannassa vieraileville vaatteita, lankoja tai koruja kaipaileville ja tietysti kannattaa kurkata sisään ihan vaan mielenkiinnosta.

Tässä kuvia langoista:

Ja langathan kiinnostivat tietysti myös Nappia:

 Riitahan siitä tuli:

Nyt alan etsiä uusia kivoja ohjeita näiden kerien tuhoksi...

Jumissa Britteinsaarilla!

Olen unelmoinut lamppulasi-ihmisten tapaamisesta jo jonkin aikaa, joten päätin ystäväni kanssa matkustaa Towcesteriin tapahtumaan nimeltä Flame Off. Koska Flame Off alkoi jo perjantaina, päätimme lähteä tapahtumaan jo keskiviikkona ja viettää päivän ihmetellen Lontoon nähtävyyksiä.

Torstaina alkoi puhelimeeni tipahdella omituisia viestejä, joissa kyseltiin milloin aioimme palata kotimaahan. Aikamme kyselyä ihmeteltyämme avasimme television ja totesimme olevamme vulkaanisen lasipilven saartamana saarivaltiossa. Päätimme kuitenkin nautiskella reissustamme ennen kuin alkaisimme stressaamaan paluumatkaa. Ja onneksemme saimme yöpymispaikan ylimääräisiksi öiksi helmitutun kotoa.

Huviksemme kuitenkin suunnittelimme muutamia matkustusmuotoja joista ensimmäinen ja itsestäänselvin vaihtoehto oli uida kanaalin yli tai vaikka aina Suomeen asti!
Seuraava vaihtoehto sisälsi soutuveneen, puoli kiloa laastaria ja muutaman litran "desinfiointiainetta" rakkojen puhdistamiseen. Nautittuamme puhdistusaineet olisimme sitten voineet soudella onnellisina ympyröitä pohjanmerellä.
Kolmantena vaihtoehtona ajattelimme ostaa polkupyörät ja sotkea kotisuomeen kohottaen samalla kuntoamme. Aikaa tuohn matkailuun olisi kulunut roimasti, mutta olisipahan tullut Eurooppa tutuksi.

Vaihtoehto, joka meiltä jäi kokonaan huomaamatta - ja joka olisi ollut huomattavasti edellisiä järkevämpi - olisi ollut ostaa autonrämä muutamalla satasella ja ajella sillä Euroopan läpi. Tämän vaihtoehdon meille esitteli taksikuski, joka ajoi meidät Tampereen bussiasemalta noutamaan autoa lentokentältä.

Toteutunut paluu oli paljon tylsempi kuin suunnitelmamme: hyppäsimme bussiin Lontoossa ja ajoimme yön yli läpi tunnelin, Ranskan ja Belgian suoraa tietä Amsterdamiin, josta meillä olisi ollut jatkoyhteys junalla Hampuriin, Kööpenhaminaan ja sieltä Tukholmaan, josta tarkoituksenamme olisi olut seilata Viking Linen Isabellalla Turkuun. Päätimme kuitenkin oikaista vähän jo Amsterdamin kohdalla. Koti-ikävän runtelemat naiset päättivät yrittää viimeistä epätoivoista siirtoa ja kysyä juna-asema/lentokentällä Finnairilta olisiko mahdollista saada lentoja Suomeen. Yllätykseksemme seuraava lento lähtikin jo puolentoista tunnin kuluttua ja tilaakin oli paljon enemmän kuin kaksi paikkaa. Päätimme siis ottaa tilaisuudesta vaarin ja juoksimme minkä jaloistamme pääsimme lentokentän kaukaisimpaan nurkkaan ja Finskin koneeseen.

Kotona minua odotti onnellinen perhe. Nappi on vahtinut äiskää jo kaksi päivää päästäen reissunaisen korkeintaan metrin päähän uuden paon pelossa.

Hei, nimeni on Nappi!

Meidän perheeseemme on tässä kirjoitusten välillä ilmaantunut uusi jäsen, koiranpentu jonka nimesimme Napiksi. Nappi on enimmältä osin mäyräkoira, mutta jonkinverran mukana on myös spanielia.

Tarkoitukseni oli esitellä hauvelimme jo aikaisemmin, mutta erinäisten sattumien summana kolme viikkoa meni että heilahti. Noista sattumista enemmän seuraavassa tekstissäni.

Zentangle!

Okei, kieltäkää joku mua höyrähtämästä kaikkeen mitä mä näen! Tällä kertaa onneksi materiaalit eivät maksa kovin paljoa. Tällä kertaa kyseessä on zentangle eli tuhertelu. Tämän taraisia piirreltiin koulussa vihkojen nurkkiin, mutta nythän on niin, että tämä on julistettu taiteenmuodoksi. Pitihän sitä heti kokeilla ja tässä tuotoksia:

Kursseja, kukkia ja krokotiileja

Minäpäs kävinkin viime viikonloppuna lamppulasihelmikurssilla! Hiukkasen oli vilakkaa, kun ulkona oli 25 astetta pakkasta ja ovia oli pidettävä auki tuuletuksen vuoksi. Onneksi ei ainakaan tänne Keski-Suomeen asti ne luvatut lumimyrskyt koskaan ehtineet. Mitään uutta en kurssilla odottanut oppivani, mutta yllättäen löysin Flow-lehdestä ohjeen varsin sympaattisiin kukkiin, joita oli toki heti kokeiltava. Tällaisia olivat tuotokset:

Vihdoin viimein sain kuvia krokotiileista. Näitä onkin sitten paljon...

Kurssilla tehdyt vekkulit minikrokot

Punasävyisiä krokotiileja enimmäkseen bullseye-lasista

Sinisävyisiä. Muut bullseyeä, paitsi liila jättimöhkö, joka on effetreä.

Näistä laschan lasista tehdyistä veljeksistä tulee hienot korvakorut.

Eikä tässä vielä kaikki... Lisää seuraavassa päivityksessä.

Hiiriä ja... krokotiileja!

Ei uskoisi, mutta olen puuhaillut ja touhuillut vaikka mitä kaikkea. kotosalla olen leipoillut ja virkannut niitä suloisia amigurumeja. Aloitin jopa ihan uuden blogin Puna-Paula niitä varten (ei mitään tekemistä poliittisen kantani kanssa, koska minulla ei ole sellaista). Niinkuin päivittäisin tätäkään mitenkään liian usein...

Uusia krokotiileja on uunissa odottelemassa jo toisen session tuotannon verran. Ensimmäisen tuotantopäivän tuloksista osa jäi myyntiin Helmitauluun ja kokonaiset kolme päätti muuttaa Kanadaan!?! Toivottavasti ne ovat onnellisia uusissa kodeissaan. Otan piakkoin kuvia jäljellejääneistä ja uusista yksilöistä.

Tämä kokeiluyksilö muuttui melko kivuttomasti riipukseksi. Mahtaa raukan leukoja väsyttää tuo jatkuva roikkuminen.

Punasävyisistä villihiiristä tuli puolestaan ranneketju, johon yllättäen kehittelin taas väleihin oileja. Yhdistelin kuitenkin tällä kertaa oileihini hopeaa, kuparia ja messinkiä ja totesin jo viikon päästä, että HAPETTUU! Lisäksi koru painaa niin paljon, että liitoslenkit eivät kestä painoa vaan koru katkeilee jatkuvasti. Ei siis muuta kun purkuhommiin :(

Kun kerran napsin kuvia, niin otin yhden ranneketjusta, jonka varmaan jokainen on jo nähnyt. Tein tämän Bead and Buttonin ohjetta mukaillen. Tämä on oikeastaan rock-ketju, johon on lisätty metallihelmiä, joiden väri muuten on "gunmetal", niin että kutsutaan nyt tätä sitten vaikka "pyssymiehen morsiammeksi".

Viimeiseksi ihania toffeenvärisiä maisemajasperikolikkoja kolminkertaisessa ranneketjussa / yksinkrtaisessa kaulakorussa. Noita tekee kokoajan mieli maistaa vaikka ihan vähän.

Tänä viikonloppuna menen lamppulasihelmikurssille pitämään hauskaa ja toivottavasti tekemään muutaman kivan helmenkin. Lupasin olla leveilemättä eläinhelmillä, joten tiedossa on siis ihan tavallisia pyöreitä lasimöykkyjä.

Iloinen yllätys juuri ajoissa Uutta Vuotta varten

Uuden Vuoden aattona posti toi meille ihanan yllätyksen. Nimittäin elokuussa Custom Cosplaysta tilaamani pipot ilmaantuivat yllättäen piristämään koko perheen elämää. (Mihin lienee olivat pipot pitkällä matkallaan eksyneet...) Tarkoitus oli, että nämä päähineet olisivat koristaneet MINUN päätäni, mutta jotenkin kummallisesti niiden omistussuhteet muuttuivat välittömästi kirjekuoren avaamisen jälkeen. Kuvassa Tyttäreni Rosmopupu poseeraa onnellisena uuden myssynsä kanssa äidin uudet korkokengät jalassaan.

Pipot on tarkoitettu aikuisille, joten aivan perheen pienimmille näitä ei kannata suunnitella hankkivansa. Kouluikäisten päähän nämä tuntuvat kuitenkin istuvan paremmin kuin hyvin.

Vuoden 2010 ensimmäiset helmet

Uusi vuosi toi mukanan uudet helmet ja uudet ideat. Posti tiputti tullin saapumisilmoituksen luukusta sisän jo melkein kaksi viikkoa sitten.Paketissa olivat nämä kookospalmun varresta leikatut viipaleet sekä kokonainen vuori puisia helmiä sekä kourallinen kristallisia rinkuloita, joiden ihanuutta ei tavallisella kameralla saanut millään vangittua.

Uudet tuulet ovat tuoneet mukanaan myös hurjan määrän luovuutta ja silkkaa kokeilunhalua. Tuloksena on tähän mennessä ilmaantunut monen monta toinen toistaan villimpää lasihiirtä sekä nämä vekkulit "rotokiilit", jotka näkivät päivänvalon torstaina.

Muitakin ideoita plumpsahtelee päähäni suorastaan huikealla tahdilla, joten jos vaan pääsen sulattelemaan lasia, niin eläintarhani laajenee entisestään...

Lisäksi innostuin yllättäen amigurumeista, eli japanilaistyylisistä virkatuista nukeista ja pehmoeläimistä, törmättyäni vahingossa tähän Roxycraftin sivustoon. Sivuilta löytyy koko joukko ilmaisia ohjeita ja linkki aivan uskomattoman ihanaan blogiin. Kunhan saan tilaamani turvasilmät kotiin, niin pääsen esittelemään virkkaustaitojani.