The Elders Scroll Skyrim Pointer

torstai 7. heinäkuuta 2011

Helmikuun heiniä... Siis heinäkuun helmiä.

Muutamia helmiä vielä enen kesäloman alkua. Inspiraatio on ollut hiukan hakusessa, mutta viimeiseltä kahdelta kerralta on jäänyt ainakin nämä suloisuudet esiteltäväksi.

Ensin muutama kala. Näitä on nähty ennenkin, mutta ovat ihania kuvattavia.


Eilen lopulta iski inspiraatio. Tosin sitä ennen piti polttaa sormet oikein kunnolla ja viettää puoli tuntia kylmän vesihanan alla. Aloevera-voitelun jälkeen pääsin vihdoin takaisin polttimen ääreen ja luomaan nämä neljä helmeä (ja muutaman muun esittelykelvottoman). Juuri nyt olen niin ihastunut näihin, etten haluaisi laskea näitä käsistäni ollenkaan.





Mukavaa kesää kaikille. Palailen astioille jälleen rentoutumistauon jälkeen, eli elokuun puolivälin tietämillä.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Paula goes pro - tai ainakin melkein...

Vaikka mahtava helmi- ja koruinspiraatio onkin antanut odottaa iteään olen kuitenkin luonut jotain hyödyllistä. Nimittäin kutomisinnostuksen lisäksi pisti pienoinen askartelukärpänen, jonka sivutuotteena syntyi nippu käyntikortteja ja pienoinen kasa hintalappuja. Tässä kuvia. Samalla tulevat sitten yhteystiedot blogiin ainakin jossain muodossa.

Kortit edestä:


 Kortit takaa kerallaan hintalappusia.


Ja vielä kuva, jossa näkyy koko komeus


Olen näihin melko tyytyväinen, vaikka seurtaavat kortit varmasti ovat erilaisia jo ihan valmistusteknisistä syistä, nimittäin tuo korttikartonki rikkoi ihanan pitsireunuslävistimeni. Pitänee etsiä ohuempaa pitsimateriaalia tai korjattava rei'ittimestä heavy duty -versio.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Toukokuun toiset helmet

Ehdinpä toukokuussa vielä tekemään helmiä. Lasiterapia alkaa lopultakin purra eikä olo ole ihan niin surkea kuin keväällä.
Tässä tuotoksia:

Erivärisiä frittihelmiä, jotka niputan vielä tänään seteiksi myyntiä varten.

















Kalaveljekset


Kokeilin viimekerralla keksimääni reseptiä uudelleen ja tulos pysyi joka kerralla yhtä häikäisevänä. Siis Lunaa ja kuparia. Nämä on varmaan pakko pitää vielä itsellä, jos vaikka inspiroisivat korun.


Iso linssin muotoinen helmi, johon kokeilin isoja zirkoneja.
Etupuoli järjettömän suurella (n.4x6 mm) päärynän muotoisella zirkonilla:


Takapuoli aavistuksen pienemmällä sydämen muotoisella zirkonilla säröilikin sitten tämän näköiseksi. Pitäisi vaan uskoa, kun sanotaan, että 2 mm on suurin kivi, jonka voi lisätä lasihelmeen ilman, että tarvitsee pelätä särkymistä.


Lopuksi hiukan blingiä. Tilaukseni diamondcz.co.uk:lta kopsahti postiluukusta tällä viikolla. (Myös edellisen helmen zirkonit on muuten tilattu täältä.) Voisin esitellä ihanaisa kimalluksia vaikka kuinka monen kuvan verran, mutta tyydyn näyttämään vain yhden paketin sisällön: kirkkaita, laventelin, shamppanjan ja granaatin värisiä 3 mm:siä pyöreitä zirkoneita.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Kevään helmiä

Taas aikaa blogipäivitysten välissä on kulunut paljon kauemmin, kuin on ollut tarkoitus. Luovuus on ollut lomalla samoin kuin moni muu asia. Olen sentään tänä aikana saanut aikaan ainakin jotain esittelykelpoisia helmiä.

Muutama pikkuinen persjalkainen, joille päätin tehdä silmät Double Helixin murrineista. Aika onnistutnut valinta ainakin minun mielestäni.




Tässä helmiä samoilla murrineilla. Hermo ei riittänyt käännellä helmiä parhaaseen mahdolliseen asentoon, joten toivottavasti setti vielä vääntyy koruksi asti.



Inspiraatiota odotellessa leikin hieman hopealaseilla, TerraNovalla ja Lunalla, joita en aikaisemmin ole saanut tekemään mitään. Nytkin saalis oli laihanlainen, mutta joitakin onnistuneitakin tuli.


Tähän yksilöön olen aivan erityisen tyytyväinen. Pohjana Luna ja päällä kuparilehti, jonka olen polttanut pintaan. Päällä vielä kirkas lasikerros.







Kaksi kaunokaista jälleen hopealasista. Sininen Tritonia ja liila Psychea. Molemmat melkein liian kauniita myytäväksi. Toisaalta ei näitä kannata laatikon pohjallekkaan jättää pölyyntymään.


Muutama FauxBoro-tyylinen helmi. Tätä tyyliä pitänee kokeilla kokonaisen setin verran.


Vielä muutama harjoituskappale tiikerililjasta. Näistä tuli hurjan isoja ja massiivisia, jotenkin käyttökelvottomia.


Loppuun kuva pikkuisesta koiruudesta, joka kävi leikkimässä virtahepoa. Tässä neiti enää hiukan kosteana.

maanantai 21. helmikuuta 2011

Helmikuun helmiä

Täällä taas! Ajattelin purkaa viimeviikkojen korusumaa ja laitella kuvia tänne katseltavaksi.

Ensiksikin innostuin vaihteeksi leikkimään puhalletuilla helmillä, "taikahelmillä" ja organza-nauhalla. Tässä on tuloksia:

Punaista ja oranssia sekä keltaista ja maitokahvinruskeaa. Värit eivät ole aivan parhaimmillaan auringonvalon puutteessa, harmi.




Punaista ja oranssia. Punaiset helmet ovat litteitä vaikka sitä voikin olla kuvasta hankala erottaa.




Salama sai valkoiset/vaaleanharmaat taikahelmet kiiltämään hiukan turhaankin kirkkaasti. Tarvinnee hankkia noita lisää ensi talveksi - toimisivat mainiosti heijastimina. Haudon jo pienessä mielessäni mielenkiintoisia uusia koruideoita...




Lusiitti-kukat ovat myös kiehtoneet mieltäni viimeaikoina. Tässä todiste lolita-punk-tyyliin:


Lupasin myös tehdä jotain kuvaa helmikauppa Blingistä ostamistani helmistä. Tunnustan lisänneeni joukkoon muutakin kuin inspiraatiota...

Loppuun vielä muutama kuva tekemistäni lamppulasihelmistä:

 Pari persjalkaista.





Pitkulaisia helmiä hopealasista.


 Lepakoita-hupakoita.







Pari aika yksinkertaista settiä hopealasi-fritillä:
(Minulla ei muuten ole hajuakaan mistä nuo halkeaman näköiset varjot helmien keskelle tulevat. Voin vaikka vannoa, että oikeasti ne ovat ehjiä)




Siinäpä hiukan talven satoa. Toivottavasti ensikerralla olisi hiukan vähemmän kuvia ja enemmän oikeaa asiaa.

perjantai 14. tammikuuta 2011

Lomailua osa 5

Pahoittelen älyttömän pitkää taukoa kirjoittelussa. Löysin tänään tämän luonnoksista, joten julkaisenpa nyt vielä loppupätkän kesälomareissustamme...

Kalajoelta jatkoimme matkaa kohti Oulua, mutta kuten edellisenäkin iltana, innostus loppui kesken ja me päädyimme pysähtymään Raaheen, ihmeen matalaan pikkukaupunkiin Oulun kupeessa. Leirintäalue oli vain parin - kolmen kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Paikka oli hieno, mutta hieman nuhruinen ja sammaloitunut. Ville vietti pari tuntia rannassa liotellen onkea laiturin varjossa. Saaliiksi jäi muutama pienehkö ahven, jotka suuntasivat kulkunsa paistinpannulle heti tuoreeltaan.

Saimme pitää camping-alueen melkein kokonaan omanamme kunnes kello tuli kahdeksan. Silloin paikalle ilmaantui kourallinen autoja, jotka myös katosivat heti aamun sarastettua. Yöllä heräsin ukkosen jyrähtelyyn ja kunnon sateeseen. Aikani myrskyä ihailtuani Villekin heräsi toteamaan, että eipä rouvalla ollenkaan tullut mieleen vilkaista markiisia, joka tässä vaiheessa oli täyttynyt vedellä ihan reunoja myöten. Siispä kiireellä sitä tyhjentämään. Ehdittiin onneksi ajoissa. Loppuyö menikin sitten ihan rauhallisesti ja ilman sen kummempia sattumuksia.

Aamulla kokosimme tavaroitamme rauhallisesti ja lähdimme jatkamaan matkaamme hiukan ennen puoltapäivää. Päätimme mennä ihmettelemään Raahen nähtävyyksiä. Ensin yritimme etsiä edellisenä päivänä näkemämme antikvariaatin täydentämään lasten matkakirjastoa muutamalla Aku Ankalla ja HeManilla. Oli muuten työläs tehtävä varsinkin, kun matkalle sattui aivan ihana pieni käsityöputiikki, johon tietenkin oli päästävä. Mukaan tarttui jotain ihanaa äidille :)

Kaupoilta päästyämme kävimme vielä ihmettelemässä entisaikojen merimiesten mukanaan tuomia tuliaisia Raahen museossa. Näimme maailman vanhimman sukelluspuvun, erilaisia täytettyjä eläimiä, hopeaseppien työvälineitä ja paljon muita ihmeitä.

Raahesta jakoimme matkaamme alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Iihin ja Merihelmeen, missä Nappi-neiti oli heti kuin kotonaan. Naapuriauton mukavat saksalaisturistit pyyhkäisivät tuossa tuokiossa ihailemaan söpöä, vaikkakin oudon väristä mäyräkoiraa. Pienen rotumäärittelyn jälkeen totesimme, että meillä on jotakin yhteistä, sillä heilläkin on kuulemma ollut sekarotuisia spanieleja.


Ilta meni mukavasti helteestä nauttien ja rannassa lojuen. Olimme levitttäneet päivällä markiisin kuivumaan aurinkoon. Onneksi illalla päätimme koota kimpsut ja kampsut kasaan ja rullata markiisin suojaan, sillä yöllä päälle tuli edellisen yön myrskyn isoveli! Salamaa iski sinne-tänne niin tiuhaan tahtiin, että melkein olisi voinut lukea kirjaa niiden valossa. Välillä camping-alueen sähköt menivät poikki ja taisi jonkun koirakin juosta hurjana irrallaan. Kun vaan ei olisi nukuttanut niin paljon, niin olisi tällaiselle kahjolle riittänyt ihailtavaa.

Seuraavaksi etaapiksi osoittautui Oulun tori, hieno paikka ja kauppahalli oli melkein Turun kauppahallin veroinen. Päähänpistona päätimme tämän jälkeen käväistä hailuodossa, vaikka vierailu kestikin lopulta yön yli. Jälleen löysimme aivan mahtavan hiekkarannan ja leirintäalueen, isoja aaltoja ja jopa majakan.



Paluumatkalla käväisimme vielä emufarmilla ihmettelemässä näitä outoja lintuja, jotka kuulemma pärjäävät vallan mainiosti Suomen talvessa ja joiden rasva se vasta on ihmeainetta - lähtee kuulemma atopiat ja allergiat ihan kertaheitolla. Vinkeitä otuksia kaikenkaikkiaan...


Hailuodosta lähdimme kurvailemaan jälleen sisämaahan, kohti Oulujärveä, jossa jäähdyttelimme hetken  järjettömän kuuman ajorupeaman jälkeen. Rantapenger oli jyrkkä kuin mikä ja ainakin 10 metrin korkuinen, mutta uimaranta oli jälleen piiitkä ja matala.


Yöpymispaikkaa etsiessämme pysähdyimme levikkeelle Sukevalla ja ihmettelimme huikeaa iltaruskoa. Paikka ei kuitenkaan lopulta tuntunut mieleiseltä, joten jatkoimme matkaa Siilinjärvelle asti. Yö oli suorastaan tuskallisen kuuma ja hikinen, joten aamulla päätimme lopettaa kesälomareissun ja ajella kohti Savitaipaletta.


Matkalla teimme vielä pakollisen pysäyksen Mikkelin Mekaanisen musiikin museossa, jonka pihalla pääsimme jälleen ihmettelemään eksoottisia lintuja, papukaijaa tällä kertaa. Kierrellessämme museota näimme muunmuassa vanhanaikaisen "DolbySurround-soittimen", kuuntelimme mitä moninaisempia soittimia posetiiveista suuriin automaattisiin urkuihin asti.



Päästyämme Savitaipaleelle saimme vihdoin hengähtää ja nauttia saunomisesta, uimisesta ja ihanasta luonnonrauhasta. Yöllä sitten kuuntelimme jälleen myrskyä, tällä kertaa kuuluisaa Astaa, joka teki tuhojaan juuri sillä suunnalla, mistä olimme päivällä ajaneet läpi.