Olen unelmoinut lamppulasi-ihmisten tapaamisesta jo jonkin aikaa, joten päätin ystäväni kanssa matkustaa Towcesteriin tapahtumaan nimeltä Flame Off. Koska Flame Off alkoi jo perjantaina, päätimme lähteä tapahtumaan jo keskiviikkona ja viettää päivän ihmetellen Lontoon nähtävyyksiä.
Torstaina alkoi puhelimeeni tipahdella omituisia viestejä, joissa kyseltiin milloin aioimme palata kotimaahan. Aikamme kyselyä ihmeteltyämme avasimme television ja totesimme olevamme vulkaanisen lasipilven saartamana saarivaltiossa. Päätimme kuitenkin nautiskella reissustamme ennen kuin alkaisimme stressaamaan paluumatkaa. Ja onneksemme saimme yöpymispaikan ylimääräisiksi öiksi helmitutun kotoa.
Huviksemme kuitenkin suunnittelimme muutamia matkustusmuotoja joista ensimmäinen ja itsestäänselvin vaihtoehto oli uida kanaalin yli tai vaikka aina Suomeen asti!
Seuraava vaihtoehto sisälsi soutuveneen, puoli kiloa laastaria ja muutaman litran "desinfiointiainetta" rakkojen puhdistamiseen. Nautittuamme puhdistusaineet olisimme sitten voineet soudella onnellisina ympyröitä pohjanmerellä.
Kolmantena vaihtoehtona ajattelimme ostaa polkupyörät ja sotkea kotisuomeen kohottaen samalla kuntoamme. Aikaa tuohn matkailuun olisi kulunut roimasti, mutta olisipahan tullut Eurooppa tutuksi.
Vaihtoehto, joka meiltä jäi kokonaan huomaamatta - ja joka olisi ollut huomattavasti edellisiä järkevämpi - olisi ollut ostaa autonrämä muutamalla satasella ja ajella sillä Euroopan läpi. Tämän vaihtoehdon meille esitteli taksikuski, joka ajoi meidät Tampereen bussiasemalta noutamaan autoa lentokentältä.
Toteutunut paluu oli paljon tylsempi kuin suunnitelmamme: hyppäsimme bussiin Lontoossa ja ajoimme yön yli läpi tunnelin, Ranskan ja Belgian suoraa tietä Amsterdamiin, josta meillä olisi ollut jatkoyhteys junalla Hampuriin, Kööpenhaminaan ja sieltä Tukholmaan, josta tarkoituksenamme olisi olut seilata Viking Linen Isabellalla Turkuun. Päätimme kuitenkin oikaista vähän jo Amsterdamin kohdalla. Koti-ikävän runtelemat naiset päättivät yrittää viimeistä epätoivoista siirtoa ja kysyä juna-asema/lentokentällä Finnairilta olisiko mahdollista saada lentoja Suomeen. Yllätykseksemme seuraava lento lähtikin jo puolentoista tunnin kuluttua ja tilaakin oli paljon enemmän kuin kaksi paikkaa. Päätimme siis ottaa tilaisuudesta vaarin ja juoksimme minkä jaloistamme pääsimme lentokentän kaukaisimpaan nurkkaan ja Finskin koneeseen.
Kotona minua odotti onnellinen perhe. Nappi on vahtinut äiskää jo kaksi päivää päästäen reissunaisen korkeintaan metrin päähän uuden paon pelossa.
