Uusia helmiä

Unohdin kokonaan näyttää mitä ihanuuksia posteljooni tipautti postiluukusta viimeviikolla... No okei, olinhan mä nämä kuitenkin jo ostanut netin kautta, mutta en odottanut saapuvaksi vielä viikkoon.

Ensimmäisenä kuvajasperi-kolikoita n. 10 mm halkaisijaltaan. Aivan syötävän ihania, toffeekarkin näkoisiä helmiä.

Tiikerinsilmiä KOLMESSA värissä: sininen, punainen ja tavallinen ruskea. 8 mm pyöreitä ja neliöitä n. 10 mm kanttiinsa.

Tiikerinrautakolikoita 18 mm. Kiva hematiitin raidoittama tiikerinsilmä.

Ja mun ikiaikaisia lemppareita, nelikulmaisia sardonyxeja n 15 mm kanttiinsa tällä kertaa.

Ja eilen sain lisää norjalaisia kruunuja ihanalta ystävältä Frit Happens-foorumilta. Ihan sormet syyhyävät päästä niiden kimppuun.

Mitähän se posti tuokaan seuraavaksi...

Enkeleitä onko heitä?

Palailen pitkästä aikaa taas tänne blogin pariin. Viime viikkojen aikana on syntynyt muutamiakin töitä, jotka odottavat aurinkoista päivää kuvaamista varten. Tässä on kuitenkin tämänpäiväistiä näperryksiäni: enkeleitä anopilleni myytäväksi hyväntekeväisyysmyyjäisissä.

Tästä enkelikuorosta on tarkoitus tulla viisi korusettiä, joissa kussakin on kaulaketju ja pari korvakoruja.

Rahoilla saa leikkiä!

Kesäiseltä Norjan reissulta jäi taskuun yksi kruunun kolikko, jossa oli aivan ihanasti reikä keskellä....

Tiedättehän, jos siinä on reikä, sen on pakko olla helmi. Koska anoppi ja appiukko olivat myös lähdössä Norjaan, tilasin muutamia kolikoita lisää. Eilen sitten aloin helistelemään taskunpohjia ja aloin rakennella löydöksistäni ranneketjua. Erilaisia versioita kertyi kokonaista kolme erilaista:

 Kokeiluversio, joka jäi yhden kolikon verran liian lyhyeksi.
 

 Toinen versio, joka sitten puolestaan oli jo hiukan liiankin pitkä.

Kolmas ja toistaiseksi viimeinen versio, johon lisäsin lyhennysmielessä vielä yhdet mustat lenkit. Niistä tuli hiukan lisää ilmettäkin. Tämän pituus on jo niin lähellä oikeaa, että päätin säästää toistaiseksi.

Syyslomailua - Osa 2

Tiistaina ajoimme ihka oikealla pikajunalla (WAU!) Turkuun. Heti perille päästyämme jouduimme raivaustöihin, jotta vihdoin viimein pääsisin tekemään lasihelmiäni ihan sisätiloissa. Oi onnea ja autuutta, nyt on vanha polttopuukomero muutettu helmitehtaaksi - kylmähän tuo on, mutta oikealla vaatetuksella  saa ihmeitä aikaan. Huopatöppöset ja fleece tulivat tarpeeseen - ei ihan paloturvallisuuden huippua, mutta eipä ainakaan palellut...

"Sehän toimii!" (Huomaa ihanat viimeisen muodin mukaiset suojalasit)
Helmiäkin tuli sitten piperrettyä kourallinen. Tässä muutama parempi kappale:

 

 

Sinne jäi sunnuntaina poltin ja (toivottavasti) helmikärpäsen puraisema äiti. Seuraavaa Turun reissua odotellessa yritän keksiä jotain kivaa näistä luomuksista.
Viikon aikana oli mieheni saanut auton alle nappulatassut, joten ei tarvinnut pelätä jäätä ja pakkasta kotimatkalla. On se vaan kiva kun tulee talvi, mutta onko sen pakko olla niin kylmä?

Syyslomailua - Osa 1

Syysloma tuli ja meni. Kävimme reissailemassa molemmissa mummoloissa erinäisten bisnesten tiimoilta...
Savitaipaleen reissu oli ensimmäisenä listalla. Emme ehtineet/jaksaneet vaihtaa talvirenkaita auton alle ja niin sitten odottelimme kauhulla luvattua saderintamaa ja sen tuomaa lumipeitettä. Sunnuntaiaamuna näyttikin jo uhkaavalta. Riemusta hihkuen kirmasin pihalle ulkoiluttamaan pinkkiä kameraani ennen kuin aurinko ehtisi liian korkealle ja sulattaisi kaiken sen IHANAN kuuran. Saaliiksi sain mm. nämä otokset:

 

Huurteen sulettua lähdimme kohti Taipalsaarta tervehtimään mieheni veljeä ja silittelemään ihanan pörröisiä kissoja Vilkkaa ja Viliä.

Kotimatkallekin ehdimme juuri ja juuri ennen lumisadetta. Jos olisimme viivytelleet vielä puoli tuntia, niin olisi ollut edessä vielä renkaidenostoreissu.

Ääripäitä

Kävin viikonloppuna hopeaketjukurssilla, niinpä viikonloppu meni mukavasti hyvässä seurassa lähinnä lenkkejä sahaillessa. Yhtään kokonaista ketjua en saanut aikaiseksi kurssilla, vaikka muutamaa mallia kokeilin lyhyen pätkän ja viikinkiketjuakin punoin varmaan kokonaisen sentin.

Eilen innostuin sitten kokeilemaan tekemiäni lenkkejä ja aloitin mini-kuningasketjun. Tänään sitten päätin rakennella sille seuraksi suurimmista lenkeistä toisen kuningasketjun. Harmi, että lenkkejä veivaillessani en ajatellut tehdä niistä kuningasketjua, joten ketjusta tuli aivan liian löysä. Se onkin tuomittu purettavaksi.

Vieressä vielä ihan vaan mielenkiinnon vuoksi mallit molempien ketjujen lenkeistä: isot 2 mm lankaa, halkaisija 10 mm ja pienet 0,6 mm lankaa, halkaisija kokonaiset 2 mm. Ketjujen halkaisijat siis ovat n. 14 mm ja 3 mm.
Ajatuksena oli, että pikkuketju menee myytäväksi Keltinmäen koulun joulumyyjäisiin. Katsotaan raaskinko luopua luomuksestani.

Se kukkii ja kukkii!

Herttaposliinikukka siis. Näin syksyllä nuo kukat piristävät vielä kummasti elämää. Olen aikonut postittaa kuvan noista kukista jo heinäkuusta asti, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt lienee korkea aika, koskapa tuo edelleenkin työntää noita kukkasia.
Ihmeen tahmaista tuo mesi. Sitä valuu pitkin ikkunaa ja kukan lehtiä ja ties mitä. Kunhan kukinta vihdoin loppuu, niin pääsen pesemään ikkunoita... JIPPII :( No ehkä tää kukkaloisto on kumminkin kaiken sen vaivan arvoista.